torstai 10. toukokuuta 2012

SAARI KAUKANA TÄÄLTÄ (2005)


Minä luin Laura Ruohosen näytelmän Saari kaukana täältä (2005). Kirja kertoo kahdesta tytöstä, jotka haluaisivat vaihtaa maisemaa ankealle, mutta kauniille saarelle aivan kahdestaan. Heidän kellarissaan asuu Kellarimummo, joka pelkää poikaansa ja haluaa olla häneltä piilossa. Mielestäni näytelmää oli todella helppo lukea, koska siinä oli vain vuoropuhelua ja sen lisäksi ohjeistusta, kuinka näyttelijän pitäisi toimia lavalla. Ohjeistukset olivat todella hyvä asia, koska ne auttoivat minua kuvittelemaan paremmin päässä kirjan tapahtumat.                                                                                                                                                Kirjassa on useampi päähenkilö. Kaksi sisarta, Lida ja Sofia ovat aivan ehdottomasti päähenkilöitä. Lida on kirjan mukaan noin 14-16 vuotta. Hän on noin 9-11 vuotta olevan Sofian isosisko. Lida on todella huolehtivainen ja ajattelee muita ihmisiä. Aina välillä luulin, että hän ja hänen sisarensa elävät kahdestaan, koska he vain välttelevät vanhempiaan ja Lida pitää Sofiasta niin hyvää huolta. Sofia tottelee siskoaan sekä luottaa häneen. Sofia on myös äkkipikainen esimerkiksi kohdassa, jossa hän haluaa myrkyttää isänsä uuden naisystävän sienillä, mutta ystävät kuitenkin takovat hänen päähänsä järkeä. Lidalla ja Sofialla on paljon haaveita, jotta he voisivat unohtaa nykyisen elämänsä, mutta kirjassa ei kuitenkaan käy ilmi toteutuvatko ne.                                                                                                                                                                                             Näytelmän hiljainen, mutta sitäkin vaikuttavampi henkilö on Kellarimummo. Hän on vanha nainen, joka pelkää noin 19-20 vuotta vanhaa Heppu- poikaansa. Kellarimummo pysyy Lidan ja Sofian talon kellarissa piilossa ja odottaa yksinään, milloin hänen tulisi kohdata Heppu. Kellarimummo on itse tehnyt joskus pojalleen jotakin, koska ei poika muuten vihaisi häntä. Näytelmässä kumminkin jätetään lukijalle aukko, mitä se voisi olla. Heidän kohdatessaan he eivät kumminkaan tee toisilleen mitään. Eivät edes reagoi mitenkään. Heppu on ulkokuorestaan kova, mutta häneen paremmin tutustuttuaan hän osasi olla todella mukava ja huomioiva. Näytelmässä Heppu ja Lida viihtyivätkin yhdessä ja Lida toimi Hepun ja Kellarimummon välisenä tiedon toimittajana.                                                                                                                                         Sivuhenkilöitä näytelmässä ovat Sofian ystävät. Sofia tekee mitä vain, että saisi olla ystäviensä kanssa. Jopa rakastuu. Sofian ystävät ovat hänen kanssaan saman ikäisiä. Heitä kutsutaan näytelmässä nimillä Ystävä, Kaveri ja Liittolainen. He keksivät yhdessä mitä omituisimpia juttuja, kuten laittavat saippuaa uimahallin lattialle, jotta heidän ihastuksensa liukastuisi siihen ja he pääsisivät ensimmäiseksi katsomaan häntä sairaalaan. Niin ei kuitenkaan käy, vaan rehtorin puhutteluhan siitä seuraa. Sofian ystävät tukevat Sofiaa kaikissa hänen tekemisissään. Kerran he joutuvat jopa Häiskien taloon ja selviävät sieltä Sofian ystävien avulla.                                                                                                                                                     Näytelmän juoni on todella selkeä. Epäilen että lukemalla se on vielä selkeämpi kuin näytelmää katsomalla. Juonessa ei tapahdu oikeastaan mitään käännekohtaa, vaan se pysyy tasapaksuna halki näytelmän. Olisin mielellään katsonut näytelmän kirjan lukemisen lisäksi, että olisin löytänyt siitä enemmän vertauskohtia. Jos haluaa lukea selkälukuista tekstiä, niin suosittelen Saari kaukana täältä –näytelmän lukemista. 408 sanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti